Dreaming

Dreaming is my daily habit.

I tend to dream in the middle of all the hustle. I have many different 
types of dreams and they are circling in my presence all the time.

I take my dreams pretty seriously and live very much on their terms. 

It has proved to work well as I’ve met many wonderful people during my path 
who have the same kinds of dreams. In my opinion, the very best way to find 

your kind of people is to truthfully follow your dreams.

Some dreams are further away than others. Some dreams change over time. 

Some dreams are silly. Some dreams become a way of life.

In the first grade I dreamed in every math class. 

I remember thinking how I have supernatural powers and how 

I’m able to communicate with animals. There was a mirror next to my desk, 

and I used the time exploring all the things I was able to be. I didn’t get any of the tasks done. Well, that became clear at some point, and I had to do the whole math book in one night in order to get to the second grade. I still haven’t formed 

an in-depth relationship with math but with dreaming I have. 

Gladly I have learned to be active as well.

It’s good to color the world with imagination. 

There’s no need to stop dreaming even if you’re not a child anymore. 

I’m now 21 years old and I truly believe in my dreams no matter how one might consider them a little crazy. However I have found my prince charming and I live in the middle of buildings that look like castles in the southern Helsinki. I have a cat who talks to me croaking and well I’m generally always happy and I want to share my good mood to others. Some consider it a bit of a supernatural.

Have a great Saturday!

♥

Haaveilu on mun päivittäinen tapa.

Jään usein haaveilemaan kaiken vilskeen keskellä. Mulla on monia 

erilaisia haaveita ja unelmia, jotka pörräävät mun mukana koko ajan.

Mä otan ne aika vakavasti ja elän hyvin paljon niiden ehdoilla. 

Se onkin osoittautunut oikein toimivaksi, sillä oon tavannut haavepolullani monia ihania ihmisiä, jotka omalla tavallaan haaveilevat samankaltaisista asioista. Mielestäni kaikkein paras tapa löytää ne omanlaiset ihmiset 

on seuraamalla uskollisesti omia unelmiaan.

Jotkut haaveet on kaukaisempia kuin toiset. Jotkut haaveet muuttuvat ajan myötä. Jotkut haaveet on ihan hupsuja. Joistakin haaveista tulee elämäntapa.

Ensimmäisellä luokalla haaveilin joka ikinen matikantunti. 

Muistan miettineeni, kuinka mulla on yliluonnollisia voimia ja kuinka osaan kommunikoida eläinten kanssa. Pulpettini oli peilin vieressä, ja käytin ajan tutkiakseni mitä kaikkea voin olla. En saanut tehtäviä lainkaan tehtyä. 

No sehän selvisi jossain vaiheessa, ja jouduin tekemään koko matikan kirjan yhdessä illassa päästäkseni kakkosluokalle. Mun ja matematiikan välille ei ole sitteminkään syntynyt syvällistä suhdetta, mutta haaveilun kanssa on. 

Onneksi olen kuitenkin oppinut myös toimeliaaksi.

Maailmaa on hyvä värittää mielikuvituksella. 

Haaveilua ei tarvitse lopettaa, vaikka ei enää olisi lapsi. 

Mäkin oon nyt 21 ja uskon ihan täysillä unelmiini, vaikka kuinka joku 

saattaisi pitää niitä ihan hulluina. Oon kuitenkin jo löytäny unelmieni prinssin

 ja asun linnojen näköisten talojen keskellä Etelä-Helsingissä. Mulla on kissa, joka juttelee mulle kurnuttamalla ja, no mä oon yleisesti ottaen aina iloinen ja haluan jakaa hyvää mieltäni muille. Jotkut pitää sitä vähän yliluonnollisena.

Hauskaa lauantaita kaikille!

♥